Kategoriat
Uncategorized

Törmääkö tekoäly älykkyyden ylärajaan? – Tivi

Edellisessä kirjoituksessani pyrin osoittamaan, että teknologisista rajoitteista johtuen matka kohti laajaa tekoälyä ja supertekoälyä saattaa olla hitaampi kuin mitä optimistit kuvittelevat. Mutta voi olla että mitään miljoona kertaa ihmistä fiksumpaa tekoälyä ei voi edes teoriassa kehittää. Kuvitelmat tällaisesta miljoona kertaa ihmistä älykkäämmästä tekoälystä perustuvat nimittäin naiiviin käsitykseen älykkyyden luonteesta.

Mitä älykkyys on? Monenlaisia määritelmiä on esitetty vuosien saatossa, mutta konsensusnäkemys sekä psykologian että tekoälytutkimuksen puolella on lopulta se, että älykkyys on kykyä saavuttaa päämääränsä erilaisissa konteksteissa. Legg & Hutterin määritelmä kiteyttää hyvin mistä älykkyydessä on kyse kaikista yleisimmällä tasolla:

”Älykkyys mittaa toimijan kykyä saavuttaa päämääriä erilaisissa ympäristöissä.”

Älykkyys vaatii siis:

  1. Päämäärän
  2. Haasteita, jotka pitää ylittää päämäärään päästäkseen
  3. Toimijan, jolla on kapasiteetteja joilla pyrkii voittamaan haasteet.

Esimerkiksi perinteisessä ÄO-testissä on:

  1. Pyrkimys ratkaista tehtävä
  2. jonka ratkaisu vaatii tiettyjen loogisten askelten ottamista.
  3. Sitten ihminen pyrkii päättelykykynsä ja opittujen ratkaisumalliensa avulla ratkaisemaan tehtävän. Ja mitä useamman tällaisen tehtävän hän ratkaisee tietyssä rajatussa ajassa, sitä älykkäämmäksi hänet tuomitaan.

Tutkijat ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että älykkyys on päämäärien saavuttamiskykyä. He ovat eri mieltä lähinnä siitä, mitkä kapasiteetit ovat ratkaisevia tässä pyrkimyksessä. Relevantteja kyvykkyyksiä saattavat olla esimerkiksi muisti ja prosessointiteho eli kuinka monta laskutoimitusta kykenee suorittamaan tietyssä ajassa. Myös oppimis- ja sopeutumiskyky ovat tärkeitä samoin kuin kyky kyseenalaistaa ja kehittää omia sisäisiä prosesseja.

Mutta ’sisäisten’ ominaisuuksien ohella relevanttia on myös, mitä kanavia toimijalla on havainnoida ympäristöään. Ja lopulta keskeistä on myös se, mitä itsensä ulkopuolisia resursseja hänellä on käytössään. Esimerkiksi ihmisen tapauksessa taskulaskin, älypuhelin tai kirves vaikuttavat suuresti siihen, mitä päämääriä hän pystyy saavuttamaan.

Näitä eri kyvykkyyksiä voi ajatella eräänlaisina pullonkauloina. Tietyn päämäärän saavuttaminen – vaikkapa valokuvien järjestäminen vaaleimmasta tummimpaan – saattaa vaatia tiettyä määrää muistia. Jos muistia ei ole riittävästi, ei tehtävä ratkea lainkaan, vaikka toimijalla olisi kaikkia muita kapasiteetteja kuinka paljon tahansa. Toisaalta, jos tehtävän optimaalinen ratkaisu edellyttää 7 megatavua muistia, ei seuraavista kahdesta gigatavusta ole tippaakaan apua sen ratkaisemisessa (ks. kuvio alla).

 

Ihmisaivojen yksi selkeimmistä pullonkauloista on työmuistin rajallinen määrä. Pystymme pitämään tietoisessa mielessämme vain muutaman asian kerrallaan. Siksi kykymme asioiden lineaariseen prosessointiin on varsin hidasta. Tietokoneen työmuistiin mahtuu miljoona kertaa enemmän asioita ja se kykenee tuhansia kertoja nopeampaan prosessointiin. Siksi se pystyy suorittamaan sekunnissa laskutoimituksia, joihin ihmisellä menisi käsin viikkoja. Tämän ihmisaivojen pullonkaulan vuoksi tietokone on tämän kyvykkyyden osalta miljoonia kertoja ihmistä parempi.

Pullonkauloja muuallakin

Mutta päämäärien saavuttamiseen liittyviä pullonkauloja ei ole vain toimijassa itsessään. Monet pullonkaulat ovat ympäristön ominaisuuksia. Säätä ennustetaan yleisesti erilaisin simulaatiomallein. Tällöin yksi pullonkaula on simulaatiomallimme oikeellisuus, toinen pullonkaula vuorostaan se prosessointiteho, jolla simulaatiota pyöritetään.

Mutta keskeinen pullonkaula on käytettävissä olevat datapisteet. Eli kuinka tarkka kuva meillä on ympäristön nykytilasta. Vaikka äärettömän tarkkaa simulaatiomallia pyöritettäisiin äärettömän suurella prosessointiteholla, se ei kykenisi ennustamaan ensi vuoden säätä, koska pienet epätarkkuudet alkuarvoissa aiheuttavat pitkässä juoksussa niin paljon kaoottisuutta, että simulaatio ja todellisuus eivät enää vastaa toisiaan. Säätä ennustaessa tämä ympäristöön liittyvä pullonkaula siis estää tarkkuuden kasvamisen tietyn rajan ylitse. Me emme voi koskaan saada miljoona kertaa tarkempia sääennustuksia kuin nykyiset. Supertekoäly ei kykene kuin niin hyvään ennustukseen mitä käytettävissä oleva data mahdollistaa.

Tästä päästään yleisempään johtopäätökseen. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin kontekstiriippumaton äly. On vain älykkyyttä suhteessa tiettyihin päämääriin. Jos päämäärä on sään ennustaminen, tekoälyn kehitys ei välttämättä tuo mitään dramaattisia parannuksia nykytilaan.

Jos kyseessä on ristinollan pelaaminen, jo vuonna 1952 kehitettiin tekoäly, joka osaa pelata sitä täydellisesti – eli valitsee aina parhaan mahdollisen siirron. Tekoäly voi kehittyä tulevaisuudessa vaikka miten, mutta sen älykkyys ristinollassa ei tule olemaan yhtään parempi kuin tuon antiikkisen ohjelman.

Shakissakaan emme välttämättä ole kovinkaan kaukana täydellisestä pelaamisesta. Nykyiset parhaat tekoälyt voittavat ihmisen ja tulevaisuuden tekoälyt voittavat varmasti nykyiset tekoälyt. Mutta ehkä jo kymmenen vuoden päästä meillä on ohjelma, joka pelaa shakkia niin hyvin, että mikään tuleva ohjelma ei onnistu sitä voittamaan, koska molemmat pelaavat yhtä täydellisen virheetöntä shakkia. Tämä ohjelma saattaa olla kolme tai kymmenen kertaa ihmistä parempi (olettaen että meillä on joku relevantti mittari jolla tällaista paremmuutta mitata), mutta se ei tule olemaan miljoona kertaa ihmistä parempi.

Kasvaako ymmärrys?

Tekoäly ei välttämättä vie myöskään ymmärrystämme universumista kovinkaan paljoa eteenpäin. Meillä on jo nyt varsin tarkkoja malleja siitä mitä universumissa tapahtui murto-osasekunnin alkuräjähdyksen jälkeen. Pystymme ennustamaan tähtien tai protonien liikkeitä äärimmäisen tarkasti käyttäen nykyisiä tunnistamiamme luonnonlakeja ja nykyään käytössä olevia tietokoneita. Marginaalisia parannuksia saattaa tapahtua, mutta kykymme ennustaa fysikaalisia ilmiöitä on jo nyt niin tarkka, että sitä saattaa olla vaikea erityisesti parantaa.

Entä sitten yhteiskunnallinen päätöksenteko? Säätä ennustettaessa taustalla olevat fysiikan peruslait ovat yksinkertaisia. Molekyylien liike ilmassa, auringon ilmaa lämmittävä vaikutus, maapallon kiertoliike ja muut ilmiöt ovat lopulta varsin yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Silti, kun itsessään yksinkertaiset ilmiöt vuorovaikuttavat ajassa, syntyy niin kompleksista vuorovaikutusta, että kovin pitkälle ei pystytä ennustamaan.

Molekyyleihin verrattuna ihmisyksilöt ovat äärettömän paljon monimutkaisempia ja ennustamattomampia. Voi olla todennäköistä, että joku yksilö käyttäytyy tietyllä tavalla. Mutta jokin hänen lapsuudestaan kumpuava seikka voikin saada hänet reagoimaan täysin toisella tavalla. Sitten kun pari miljardia tällaista arvaamatonta otusta laitetaan vuorovaikuttamaan keskenään sellaisten tietoverkkojen kautta, joissa jokainen pystyy lähes reaaliajassa reagoimaan toistensa tekoihin ja ajatuksiin, tällaisen kokonaisuuden tarkka ennustaminen on mahdoton tehtävä mille tahansa superälylle (tässä on ohitettu ne pari miljardia muuta ihmistä, jotka eivät vielä ole verkossa ja joihin eri muutosilmiöt vaikuttavat hitaammin, mutta se ei helpota ennustettavuutta).

Ihmisyhteisöjen ja ihmiskunnan kehityksestä voidaan varmasti eristää monia lainalaisuuksia, joilla on tiettyä ennustusvoimaa. Mutta paljon jää myös sattuman varaan ja ’mustat joutsenet’ eli täysin ennakoimattomat ilmiöt tulevat yllättämään meidät tulevaisuudessakin.

Yhteiskunnallisten ilmiöiden ennustamisessa pullonkaula ei siis ole ennustajan (ihmisen tai koneen) omat kapasiteetit, vaan riittävän tarkan datan puute. Ihmisyksilöillä on liikaa kykyä yllättävään käytökseen, jotta voisimme rakentaa tarkkoja malleja heidän keskinäisen vuorovaikutuksensa pitkän aikavälin seurauksista.

On hyvä huomata, että kun oppivat neuroverkot kehittyvät ihmistä älykkäämmiksi go:n pelaamisessa tai sairauksien diagnosoinnissa, tämä perustuu siihen että ne ovat läpikäyneet miljoonia tai miljardeja esimerkkitapauksia, joissa ne ovat saaneet palautetta siitä, mikä ratkaisu johtaa parempaan lopputulokseen.

Yhteiskuntien kehityksen osalta meillä ei yksinkertaisesti ole käytössä mitään tällaista riittävän tarkkaa datapankkia, jota läpikäymällä neuroverkko voisi oppia kaikki relevantit lainalaisuudet. Ihmistutkijoiden ja tietokoneiden yhteispeli tuottaa meille varmasti erilaisia uusia hivenen nykyistä ennustusvoimaisempia malleja, joiden pohjalta kykenemme tekemään fiksumpia poliittisia päätöksiä. Mutta ennustamattoman osuus poliittisessa päätöksenteossa jäänee häiritsevän suureksi.

Yleistä älykkyyttä ei ole

Jos älykkyys on päämäärien saavuttamista ympäristössä, ei ole mitään yleistä älykkyyttä. On vain tilannekohtaista älykkyyttä. Ja tältä osin singulariteetti on jo saavutettu monissa asioissa. Tietokone on ihmistä älykkäämpi (tai ihminen tietokoneen kanssa on älykkäämpi kuin ilman tietokonetta toimiva ihminen) monien relevanttien päämäärien saavuttamisessa. Tulevaisuudessa monilla aloilla voidaan päästä ihmistä ja nykyisiä työkalujamme parempiin suorituksiin. Mutta ei välttämättä miljoona kertaa parempiin suorituksiin. Joidenkin päämäärien osalta saatamme saavuttaa 20 prosenttia nykyistä paremman tuloksen, toisten päämäärien osalta kymmenen kertaa nykyistä paremman tuloksen.

Joillakin tarkkaan rajatuilla alueilla saatamme päästä miljoona kertaa ihmistä parempaan tai nopeampaan suorituskykyyn. Mutta monien tällaisten päämäärien osalta lienemme jo nykyisten työkalujemme avulla päässeet miljoona kertaa pelkkää ihmisälyä parempaan tai nopeampaan suorituskykyyn, kun ihminen kykenee hyödyntämään nykyisten tietokoneiden prosessointitehoa erilaisten laskelmien, simulaatioiden ja muiden prosessointitehoa vaativien työvaiheiden suorittamiseen. Sään ennustaminen on mullistunut viidenkymmenen viime vuoden aikana. Mutta voi olla että tulevaisuudessa näemme vain pieniä edistysaskelia.

Joidenkin päämäärien osalta olemme koneoppimisen viimeaikaisten läpimurtojen ansiosta varmasti vallankumouksen kynnyksellä tai aallonharjalla. Toisten päämäärien osalta lienemme jo jälkimainingilla. Pientä kehitystä tapahtuu edelleen, mutta se suurin harppaus on jo otettu.

Itse asiassa esitän, että tältä osin voimassa on vähenevän rajahyödyn laki: Mitä pidemmälle tietty kapasiteetti kehittyy – esimerkiksi laskentateho – sitä vähemmän on mielekkäitä päämääriä, joissa tämä lisäkapasiteetti tuottaa hyötyä. Siksi Intel ei enää panosta samalla tavalla prosessointitehon kasvattamiseen: Kysyntä puuttuu, kun on yhä vähemmän sovelluskohteita, joissa lisäteho tuo hyötyä.

Tietokoneprosessoinnin dramaattinen kasvu on antanut meille upeita uusia työkaluja. Mutta tällä hetkellä prosessointitehon kasvulla näyttää olevan yhä vähemmän mielekkäitä sovelluksia. Toki on vieläkin monia erityisaloja, joissa lisäteho auttaa ratkomaan ongelmia. Mutta voi olla yllättävän monia aloja joissa olemme jo saavuttaneet lakipisteen. Tekoälyn kehityksen matalalla roikkuvat hedelmät ovat ehkä jo suurelta osin poimittu. Ja korkealla on vähemmän hedelmiä kuin haluaisimme siellä olevan.

Vaikka supertekoäly ei ihmiskuntaa tappaisi, kapea tekoäly voi sen tehdä

Onko siis Stephen Hawkingin, Elon Muskin, Mark Zuckerbergin ja muiden teknologiavisionäärien pelko turhaa? Eikö supertekoäly olekaan ihmiskunnan suurin eksistentiaalinen uhka?

Valitettavasti tekoälyn kehityksen aiheuttamaan uhkaan on kaikesta huolimatta suhtauduttava vakavasti. Ongelma on nimittäin siinä, että ihmiskunnan tuhoamiseen ei tarvita ihmistä miljoona kertaa älykkäämpää superolentoa. Riittää, että jokin kone on ihmistä taitavampi joillakin strategisesti keskeisellä osa-alueella (tästä tärkeästä huomiosta kiitän Kaj Sotalaa).

Esimerkiksi sodankäyntiin erikoistunut tekoäly, jolla on käytettävissä riittävän monta taistelurobottia, pystyy koordinoimaan niiden toimintaa huomattavasti paremmin kuin kukaan ihminen pystyisi. Jos se pääsee irti rakentajansa kontrollista, voivat seuraukset olla tuhoisia. Sijoittamiseen erikoistunut tekoäly voi vuorostaan häkellyttävillä manöövereillä nousta maailman merkittävimmäksi finanssivaikuttajaksi ilman, että sillä on mitään muuta päämäärää kuin jatkaa oman sijoitustoimintansa optimoimista. Ihmisbiologiaan erikoistunut viruksia luova tekoäly voi vuorostaan väärällä ohjeistuksella luoda ihmisten tehokkaaseen tappamiseen optimoidun viruksen.

Kone voi siis olla ’tyhmä’ jossakin inhimillisessä mielessä, mutta optimoitu tekemään jokin kapea juttu ihmistä paremmin. Ja tätä tehtävää toteuttaessaan se voi tulla tuhonneeksi ihmiskunnan. Eli vaikka kieltäisimme supertekoälyn mahdollisuuden, on meidän silti suhtauduttava vakavasti kysymykseen siitä, miten voimme pitää huolta, että erilaiset kapeat tekoälyt eivät johda tahattomasti ihmiskuntaa uhkaaviin seurauksiin. Teknologian sokean kehittämisen ohella meidän on panostettava sen pohtimiseen, miten pidämme huolta että rengistä ei vahingossa tule sokeaa isäntää.

Yhteenveto

Maailma varmasti muuttuu. Saamme itseohjautuvat autot, lentävät autot, puheohjattavat tai silmälaseihin integroidut tietokoneet. Saamme puhetta tunnistavat ja käskyjä tottelevat robotit, tarkkoja diagnooseja tekevät tekoälylääkärit ja siivouksen puolestamme hoitavat kotirobotit. Itse asiassa – nuo kaikkihan olemme enemmän tai vähemmän saaneet, vaikka osa on toistaiseksi niin kalliita, ettei niistä ole olemassa kuin toimivia prototyyppejä.

Mutta muutos ei välttämättä ole niin dramaattinen kuin kuvittelemme. Miettikäämme vaikka nykyistä älypuhelinta: Käytössämme on enemmän prosessointitehoa kuin kuuraketeissa ja koko maailman tieto internetin kautta. Silti katselemme niistä kissavideoita.

Uusista innovaatioista tulee yllättävän nopeasti uusi normaali. Kapean tekoälyn huippusovellukset integroituvat nopeasti osaksi arkea ja muuttuvat osaksi niitä käyttävien ihmisten osaamista. Supertekoälyä ei ehkä koskaan saavuteta, ja jos saavutamme laajan tekoälyn, se ei ehkä ilmenekään keskuudessamme kävelevinä ihmisenkaltaisina robotteina.

Se voi olla yhtä hyvin ydinvoimalan kokoinen ja ydinvoimalan verran energiaa kuluttava supertietokone, jota käytetään erilaisten spesifien ongelmien ratkaisuun. Samaan aikaan muu ihmiskunta jatkaa eloaan älypuhelimet taskuissaan ja silmälaseissaan.

Lähde: Törmääkö tekoäly älykkyyden ylärajaan? – Tivi

Kategoriat
Uncategorized

Tilkka oliiviöljyä auttaa tahroihin

Sormenjälkiä jääkapin ovissa? Eikä niitä millään saa pois. Tähän tepsii öljy, jota voi käyttää perinteisen puhdistusaineen sijaan. Kaada pari tippaa oliiviöljyä tai vaikka vauvanöljyä palaan keittiöpaperia ja pyyhi sillä tahrat pois. Melissa Maker Clean My Space -nimisestä yrityksestä sanoo, että kikka tepsii myös ruostumattomaan teräkseen, josta se sekä poistaa tahrat että kiillottaa pinnan. Jos öljyä vaikuttaa jäävän pintaan vielä puhdistuksen jälkeen, sen voi pyyhkäistä kuivalla keittiöpaperipalalla pois.

Pidä pala valkoista liitua kodinhoitohuoneessa

Becky Rapinchuk Cleanmama.net-sivustolta kertoo aina vinkkaavansa ihmisille, että kodinhoitohuoneessa kannattaisi aina olla varalla yksi tai kaksi perinteistä taululiitua. Jos vaatteista löytyy vaikeita tahroja kuten rasvatahroja, liitu voi olla ratkaisu. Sitä siis hangataan tahran päälle ja sen pitäisi poistua normaalin konepesun yhteydessä. Jos liitua ei ole saatavilla, ratkaisu saattaa löytyä maissitärkkelyksen tai jopa talkin käytöstä. Ripottele vain näistä jompaa kumpaa tahralle, anna vaikuttaa kymmenisen minuuttia ja pese vaate.

Vedä pölynimurilla hitaasti

Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että imurointikin on tekniikkalaji? Varsinainen imurointi tapahtuu, ei työntämällä, vaan vetämällä. Kun siis työnnät imurin vartta ja lattiasuutinta eteenpäin, tämä vaihe on vasta valmistautumista varsinaiseen toimenpiteeseen. Siivouksesta kirjankin kirjoittanut Donna Smallin Kuper neuvoo, että varren ja suuttimen vetovaiheessa tulee vasta varsinainen työ tehdyksi. Siispä imuroidessa suutinta pitäisi vetää hitaasti ja varmasti, että se ehtii imuroida esimerkiksi matot kunnolla.

Ota käyttöön höyrymoppi

Debra Johnson Merry Maids -nimisestä yrityksestä sanoo, että höyrymoppi on parempi vaihtoehto kuin lattioiden peseminen erilaisilla pesuaineilla. Useimmat kemikaalit jättävät aina jälkensä lattiaan ja lika vain tarttuu siihen entistä paremmin. Siksi lattiat kannattaisikin puhdistaa kuumalla höyryllä, joka poistaa tahrat jälkiä jättämättä. Höyrymopilla voi jopa puhdistaa ja kirkastaa mattoja.

Teräslankapesin puhdistaa suihkukaapin lasit

Donna Smallin Kuper on keksinyt yllättävän keinon suihkukaapin lasiovien puhdistukseen. Hän nimittäin poistaa saippuajäämät ja vesitippojen kuvat ovista teräslankapesimellä ja vakuuttaa, ettei se naarmuta laseja. Toinen tapa estää näistä muodostumasta alkujaankaan, on pyyhkiä lasit heti käytön jälkeen ikkunalastalla.

Kuivaa vessaharja – aina

Vessanpesu ei ole kenenkään lempipuuhaa, mutta astetta ikävämmäksi se muuttuu, jos pesu pitää tehdä haisevalla vessaharjalla. Melissa Maker sanoo, että kuiva vessaharja ei haise. Siksi se kannattaa kuivata jokaisen käytön jälkeen. Kun siis olet pessyt sillä vessanpytyn, sulje kansi harjan päälle (varsi jää osittain pytyn ulkopuolelle) ja anna harjan tiputtaa ylimääräiset vedet pöntöön. Kun harja on kuivunut kymmenisen minuuttia, nosta se takaisin telineeseen.

Lähde:Real Simple

Kategoriat
Uncategorized

Nämä superruuat kannattaa sisällyttää ruokavalioon

Mitä kannattaa syödä, jotta keho ei päädy kroonisen tulehduksen kouriin? Alternet listasi kaikkiaan 13 parasta kroonista tulehdusta vastaan taistelevaa ruokaa, joita kannattaa syödä pelkästään jo niiden terveellisyyden vuoksi.

1. Mustikka määrää

Se on yksi parhaista kroonista tulehdusta vastaan taistelevista ruoka-aineista, kuten myös muutkin pohjoisessa kasvavat marjat. Ne ovat täynnä kuituja, mineraaleja sekä vitamiineja. Muun muassa mansikka, vadelma, mustikka ja karhunvatukka sisältävät antosyaniini-nimisiä antioksidantteja, jotka lisäävät vastustuskykyä. Näillä eväillä immuunijärjestelmä pysyy kunnossa.

2. Rasvainen kala

Esimerkiksi lohi, sardiinit ja makrilli sisältävät kaikki runsaasti omega-3-rasvahappoja, jotka vähentävät muun muassa metabolisen oireyhtymän, sydänsairauksien ja aikuisiän diabeteksen riskiä.

3. Parsakaali

Parsakaali on erittäin ravintorikas: se sisältää rautaa, A-vitamiinia, runsaasti C-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, fosforia, ravintokuitua ja K-vitamiinia. Muutkin ristikukkaiskaalit ovat terveellisiä, mutta parsakaali vie voiton. Sen terveyttä edistävät vaikutukset ovat kiistattomia.

4. Avokado

Avokado on myös melkoinen superruoka, sillä se on pullollaan kaliumia, magnesiumia, kuitua sekä tyydyttymättömiä rasvahappoja. Avokadon syömisen on huomattu vähentävän kroonista tulehdusta ja jopa alentavan syöpäriskiä.

5. Vihreä tee

On yleisessä tiedossa, että vihreä tee on yksi terveellisemmistä juomista. Se on todistettu laskevan sydäntautien, syövän ja Alzheimerin taudin riskiä. Suurelta osin hyödyistä on vastuussa EGCG-antioksidantti, joka rajoittaa tulehdusta edistävien sytokiinien tuotantoa kehossa.

6. Paprika

Paprikat ja chilit ovat täynnä C-vitamiinia ja antioksidantteja, muun muassa kersetiiniä, jonka on huomattu vähentävän oksidatiivista vahinkoa soluissa. Näin vastustuskyky paranee ja krooninen tulehdus laskee.

7. Sienet

Sieniä syömällä vatsan saa täyteen hyvin alhaisella kalorimäärällä. Sienissä on runsaasti seleeniä, B-vitamiinia ja kuparia sekä lektiinejä ja fenoleita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sienistä katoaa runsaasti hyödyllisiä yhdisteitä, jos niitä kokkaa kauan.

8. Viinirypäleet

Viinirypäleissä on antosyaniineja, jotka parantavat kroonista tulehdusta. Lisäksi ne sisältävät runsaasti resveratrolia, jolla tiedetään olevan runsaasti terveyshyötyjä.

9. Kurkuma

Tämä varsinkin Intiassa suosittu mauste sisältää kurkumiinia, joka helpottaa muun muassa aikuisiän diabeteksen tai artiitin aiheuttamaa tulehdustilaa. Tutkimusten mukaan gramma kurkumiinia päivässä auttaa selkeästi tulehdusarvojen laskemisessa. Mustapippurin syöminen kurkuman kanssa tehostaa vaikutusta.

10. Oliiviöljy

Ekstraneitsytoliiviöljy on yksi parhaista rasvoista, jota suuhunsa pistää. Siinä on runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja. Nimenomaan ekstraneitsytoliiviöljyä ostamalla nauttii sen hyödyistä.

11. Tumma suklaa ja kaakaopavut

Tumma suklaa on herkullista, joten sen syöminen terveyden ylläpitämiseksi ei yleensä tuota ongelmia. Tumma suklaa on täynnä antioksidantteja ja mitä kirpeämpää (eli tummempaa) suklaa on, sen parempi. Suklaan tulisi olla vähintään 70-prosenttisesti kaakaota.

12. Tomaatti

Suomalaisten ruokapöydässä viihtyvä herkku on täynnä terveydelle hyödyllisiä yhdisteitä. Tomaatti sisältää runsaasti C-vitamiinia, kaliumia ja lykopeenia, joka vähentää tulehdusta tehokkaasti. Tutkimusten mukaan oliiviöljyssä paistetut tomaatit tuovat elimistöön maksimaalisen määrän lykopeenia.

13. Kirsikat

Sen lisäksi, että kirsikat ovat herkullisia, ne ovat myös erittäin terveellisiä. Ne ovat täynnä antioksidantteja. Kirsikoiden ottaminen ruokalistalle vaikka välipalaksi tai jälkiruuaksi on terveyden kannalta erinomainen ratkaisu.

Lähde: Nämä superruuat kannattaa sisällyttää ruokavalioon

Kategoriat
Uncategorized

Tässäkö Suomen seuraava ruokahitti? Superterveellinen korvike riisille – MTV.fi

Kukkakaaliriisistä povataan seuraavaa suurta ruokahittiä. Se on terveellisempää kuin valkoinen riisi, mutta maku on lähes identtinen.

Kukkakaaliriisi

n. 700 grammaa kukkakaalta
1/2 rkl kookosöljyä
3 rkl kookosmaitoa
n. 1 tl suolaa

1. Leikkaa kukkakaalista kukinnot ja laita ne tehosekoittimeen.

2. Pyöritä täydellä teholla niin, että saat aikaiseksi pientä riisin näköistä murua.

3. Kuullota öljyssä noin viisi minuuttia ja lisää kookosmaito. Anna olla vielä viisi minuuttia välillä sekoittaen, mutta älä ruskista.

Käytä tavallisen riisin tapaan lisukkeena tai esimerkiksi paistoksen pohjana.

Lähde: Tässäkö Suomen seuraava ruokahitti? Superterveellinen korvike riisille – MTV.fi